keskustelu

Tässä artikkelissa tarkastellaan avoimen dialogin hoitomallia eli Keroputaan hoitomallia eri psykiatristen sairauksien sekä muun muassa alkoholismin hoidossa. Tämä psykiatrinen hoitotapa kehitettiin 1980-luvun alusta Keroputaan sairaalassa Torniossa, sillä alueella esiintyi huomattavasti enemmän skitsofreniaa kuin muualla Suomessa. Hoitomallia käytettiin eritoten skitsofrenian hoidossa sekä sitä on sittemmin käytetty myös masennuksen ja unettomuuden hoidossa sekä muun muassa akuuttien elämän kriiseissä. Hoitomallia käytetään yhä edelleen ja se on ajan saatossa vakiinnuttanut paikkansa Keroputaan sairaalassa.

Hoitomallin perusidea

Hoitomallin taustalla on ajatus, että mielenterveysongelmat johtuvat kähinnä ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Hoidossa tärkeintä on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuu potilaan ja hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Koko mallin ydin perustuukin vuorovaikutukselliseen keskusteluun ihmisten kanssa, jossa puhuu niin hoitohenkilökunta kuin potilaskin.

Keroputaalla hoidon ottamiseen kynnys on matala, jolloin potilas saa heti apua. Minkäänlaista lähetettä ei tarvitse ja tapaamiseen tarvitaan vain puhelinsoitto. Keropuutalla puhelinpäivystys on aina avoinna ja puhelimessa kuunnellaan, mitä henkilöllä on sanottavana. Yksi Keroputaan tärkeimmistä periaatteista onkin se, että mitä nopeammin ja varhaisemmassa vaiheessa ihmiset pääsevät ongelmistaan puhumaan ja ratkomaan yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa, sitä paremmat ovat myös tulokset ja toipuminen.

Keroputaalla on myös periaate siitä, että kaikkien ongelmien kanssa lähetään samalta viivalta, olipa kyseessä sitten masennus tai psykoottinen oireilu taikka erilaiset kriisit elämässä. Tämän jälkeen ongelmaan tai sairauteen suunnitellaan yksilöllinen tarpeenmukainen hoito.

Hoitomallin toimivuus

Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut erittäin toimivaksi ja kustannustehokkuudeltaan erinomaiseksi verrattaen muualla Suomessa käytettyihin malleihin. Tällä mallilla hoidetuilla skitsofrenia potilailla 82 % ei ole ollut lainkaan oireita kahden vuoden seurantajakson aikana. Muualla Suomessa vastaava luku on ollut 50 %, joten ero on selvä. Tämän lisäksi Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 % oli sairauseläkkeillä, kun muualla Suomessa jopa 57 %. Suurin ero näkyy kuitenkin psykoosin uusiutumisessa, vain 24 % Keroputaalla hoidetuista potilaista on joutunut psykoosiin uudestaan kahden vuoden sisällä, kun vastaava luku muualla Suomessa on ollut 71 %. Tämä on selkeä ero, joka osoittaa hoitomallin toimivuuden. Tietysti Keroputaalla käytetään myös muita psykiatrisia hoitomuotoja sekä joillakin potilailla myös lääkehoitoa, mutta hoidon perusturvana käytetään keskustelua.