Vinkkejä syömishäiriöstä kärsivän henkilön läheisille

syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat vakava sairaus, jota ilmenee paljon kaiken ikäisillä ihmisillä. Syömishäiriöitä on monenlaisia ja monesti niiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Ja monissa tapauksissa syömishäiriö tunnistetaan harmillisen myöhäisessä vaiheessa.

Monesti sellaisella henkilöllä on vaikea samaistua syömishäiriötä sairastavan henkilön mieleen, kenellä ei ole koskaan ollut ongelmia syömisen kanssa. Tällaiset henkilöt saattavat monesti ajatella, että kyseessä on turha ruoalla leikkimisen tarve tai huomionhakuisuus. Todellisuudessa henkilön, joka kärsii syömishäiriöstä koko elämä pyörii sen ympärillä. Syöminen ja lihominen on iso ”mörkö” heidän päässään, jota he eivät saa pois, mitä ikinä heille asiasta sanookaan.

Joskus läheisellä on vaikea nähdä se piste milloin syömishäiriötä sairastava henkilö on vietävä hoitoon. Monesti läheiset näkevät tilanteen niin, että he pystyvät helposti hallitsemaan sitä vielä, eikä läheinen ole niin pahassa kunnossa, että se vaatisi hoitoa. Koska syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia tulisi läheisen kuitenkin heti alkuvaiheesta lähtien olla yhteydessä lääkäriin yhdessä sairastuneen kanssa ja pohtia tilanteen vakavuutta ja miten sitä lähdetään parantamaan. Lääkärit näkevät näitä tilanteita niin paljon päivittäin, että he ovat paras apu heti, kun syömishäiriö käy ilmi.

Läheisen kannattaa pyrkiä pitämään keskusteluyhteys sairastuneeseen, vaikka se saattaakin joissakin tilanteissa tuntua hyvinkin vaikealta. Monesti syömishäiriötä sairastavat kokevat lähestymisen uhkaavana ja siksi he eivät halua päästää ketään lähellensä.

Kannattaa myös muistaa, että sairastuneet pyrkivät jatkuvasti saamaan vahvistusta lähimmäisiltään erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi ulkonäön kehuminen, voi jäädä sairaan mieleen helposti painamaan niin, että hän voi kokea sen vaatimuksena tehdä enemmän. Monesti läheinen voi siis tuntea, että mitä ikinä he sanovatkaan, kokee sairastunut sen ihan eri tavalla kuin tarkoitus on.

Monesti läheiset myös miettivät, mikä on hyvä sairastuneelle ja mikä ei. Tätä kysymystä kannattaa aina lähteä purkamaan niin, että onko asia hyväksi vai pahaksi tervehtymisen kannalta. Läheisen tulee kuitenkin muistaa, että syömishäiriö ei ole helppo sairaus, mutta apu siihen on kuitenkin helposti saatavilla mikäli sitä tarvitaan. Läheisen kannattaa aina muistaa, että parantumista ja sairastuneen tekemisiä ei voi muuttaa pakottamalla. Parantumisen tulee lähteä itse sairastuneesta.