Jare Tiihonen eli tutummin Cheek tuli lokakuussa niin sanotusti kaapista ja kertoi koko kansalle kaksisuuntaisesta mielialahäriöstään. Monelle kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö voi olla vieraampi sairaus.
Kyse on mielialahäiriöstä, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy manian ohella masennusta eli depressiota. ISD-10:n mukainen kaksisuuntaisen mielialahäiriön luokituskoodi on F31.xx. Se luokitellaan sairaudeksi, jossa kuten muissakin sairauksissa pelkät oireet tai subjektiivinen kokemmus tai ympäristön toteamus ei riitä, vaan oireisiin liittyy merkittävä toimintakyvyn heikkeniminen edeltävältä tai oletetulta tasolta. Äärimmillään potilaan mieliala vaihtelee kahden ääripään välillä: maniasta depressioon. Masennus on samantyyppistä kuin ”yksisuuntaisessa” eli unipolaarisessa depressiossa. Kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä on eri tyyppejä. Jollakin potilailla mieliala vaihtelee voimakkaasti manian ja depression välillä, toisilla maaniset jaksot ovat lievempiä eli niin sanottuja hypomaanisia jaksoja, ja sekamuotoisen jakson aikan potilaalla on samanaikaisesti sekä masennuksen että mielialan kohoamisen oireita.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tavallista masennusta harvinaisempi. Klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa vain prosentti väestöstä. Muita tyyppejä sairastaa noin viisi prosenttia väestöstä. On arvioitu, että vain noin puolet sairastuneista tunnistetaan ja hoidetaan asianmukaisesti.
Oireet
Sairaudenoireet tulevat useimmiten esille varhaisessa aikuisiässä ja alttius sairastua kulkee suvuttain – perimän osuus on skitsofrenian luokkaa. Itse sairaus ei suoranaisesti periydy vaan alttius sairastua epäsuotuisissa olosuhteissa on koholla. Sairauden voi laukaista esimerkiksi jokin kuormittava stressitilanne, poikkeavaa elämäntilanne tai päihteiden liikakäyttä tai aivovaurio. Moni sairastunut on myöhemmin kuvannut ennen sairastumistaan ja sairauden aikana olleen huomattavia vaikeuksia uni-valverytmin säätelyssä.
Suurin osa potilaista kärsii ensin tavallisesta masennuksesta ja ahdistusoireista. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi voidaan asettaa, kun masennuksen lisäksi havaitaan ensimmäinen maaninen tai hypomaaninen jakso. Manian ensimmäinen oire on yleensä unen tarpeen väheneminen.
Maaninen vaihe
Maanisessa vaiheessa potilas voi olla epätavallisen innostunut ja euforinen tai ärtynyt. Potilaalla esiintyy myös ajattelemattomuudesta johtuvia, seurauksista piittaamattomia tekoja. Vastuuntunnon puuttuminen, ei huolia tekojen mahdollisista huonoista seurauksista: liiallinen rahankäyttö, liiallinen seksuaalinen aktiivisuus tai holtittomuus, päämäärätön ja tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu, nopea puhe, ajatuksenriento, keskittymisvaikeudet, suuruusharhat itsestä ja korostunut ärtyneisyys ovat myös manian oireita. Maniaa voidaan pitää psykoottisena tilana, johon voi liittyä hallusinaatioita tai harhakuvitelmia. Psykoottistasoisiin häiriöihin kuten maniaankin liittyy sairaudentunteen puuttuminen tai sen vähäisyys, jolloin potilas ei itse tunnista tilannettaan.
Depressiivinen vaihe
Lievän, keskivaikean tai vaikean masennuksen aikana potilas kärsii mielialan laskusta, voimattomuudesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä. Masennusvaiheessa on myös omat tuntomerkkinsä, kuten surullisuus, alakuloisuus, masentuneisuuden tunne tai mielenkiinnon menettäminen asioihin joista yleensä nauttii. Lisäksi unettomuutta tai unen tarpeen lisääntymistä voi olla. Usein ruokahaluttomuus tai sen lisääntyminen, keskittymisvaikeudet ja päätöksenteon vaikeutuminen, hitauden tunne tai voimakaslevottomuus, voimattomuus ja jatkuva väsyneisyyden tunne ovat tyypillisiä oireita. Moni voi ajatella kuolemaa tai hautoa itsemurhaa. Myös ärtyneisyys kuuluu depressiiviseen kauteen. Vaikeisiin depressioihin voi liittyä psykoottisen masennuksen oireita, kuten epärealistisia itsesyytöksiä, kuvitelmia perikadosta ja aistoharhoja tai harha-ajatuksia.
Lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joidin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan saman päivän aikana vaihdellen. Sekamuotoiseen jaksoon liittyy erityisesti itsemurahriskin lisääntyminen.
Hoito
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan yleensä mielialaa tasaavilla lääkkeillä eli niin sanotuilla toisen polven antipsykooteilla, ahdistusta ja unettomuutta lievittävillä lääkkeillä sekä masennusjaksojen aikan masennuslääkkeillä. Sopivan lääkityksen löytäminen voi viedä aikaa, mutta parhaimmillaan lääkityksellä pystytään tehokkaasti estämään tai lievittämään masennus- ja maniajaksoja. Joskus paras lääkitys on useamman lääkkeen yhditelmä, joten lääkkeitä ja annoskokoja saatetaan joutua vaihtamaan useampaan kertaan ennen oikean lääkityksen löytymistä. Hoidon onnistumisen kannalta lääkkeiden ohjeenmukainen käyttö on välttämätöntä. Lääkitys voi kestää vuosien ajan niin ylläpitohoitona. Ainoastaan jos häiriön oireet ovat hyvin lieviä ja häiriötä sairasta osaa hallita niitä hyvin, jatkuva lääkitys ei ole välttämättä tarpeen. Yksi mahdollisuus on muös estolääkitys, jos sairastunut osaa tunnistaa alkavan maniavaiheen.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa voi elää hyvää elämää, jos noudattaa lääkitystä ja potilas osaa tunnistaa sairausjaksoja ennakoivat oireet. Sairausjaksojen ehkäisemiseksi on tärkeä välttää liiallista stressiä ja unenpuutetta.